Rakentava Ristiriitojen Ratkaisu

Ensimmäinen blogitekstini yhteistyössä Parisuhdeskus KatajaRy:n kanssa.

Tulen töistä kotiin pitkän ja haastavan työpäivän jälkeen. Koen oloni hieman väsyneeksi, nälkäiseksi ja muuten vaan ärsyyntyneeksi. En oikein tiedä mikä minua harmittaa, mutta selvästi joku asia vaivaa mieltä. Kotona odottaa mieheni, joka tervehtii minua töiden jälkeen. Olen iloinen siitä, että hän huomaa tuloni ja haluaa osoittaa minulle rakkauttaan halaamalla. Kerron miehelleni työpäivästäni ja kireästä olostani. Mieheni kuuntelee jonkin aikaa, kunnes hän alkaa kysyä tarkentavia kysymyksiä tekemästäni valinnasta työpaikalla. Hän antaa myös oman näkemyksensä tilanteeseen, joka ärsyttää ja harmittaa minua. Olisin kaivannut tilanteessa mieheltäni vain kuuntelua enkä ratkaisuja tai hänen näkemystään tilanteesta. Mieheni yrittää jatkaa keskustelua, mutta olen väsynyt, minkä vuoksi haluan vetäytyä tilanteesta ja ”mököttää”. Poistun paikalta. Hiljaisuus ja kireys laskeutuu kodin ylle.

Tuntuuko kyseinen tilanne tutulta? Voimme varmasti jokainen yhtyä siihen ajatukseen, että jokaisessa parisuhteessa joudumme kohtamaan ristiriitoja. Ristiriidat voivat liittyä arjen pieniin ajatuksiin tai elämän suuriin päätöksiin. Jos hyväksymme ajatuksen siitä, että ristiriidat ovat osa meidän jokaisen parisuhdetta ja arkea, on hyödyllistä miettiä miten minä ja puolisoni voisimme kehittyä ristiriitatilanteissa ja niiden jälkipuinnissa.

Olemme pyrkineet viime aikoina aktiivisemman pohtimaan mieheni kanssa, mitä me molemmat tunnemme ja mitä meissä tapahtuu ristiriitatilanteissa sekä miten ristiriidat tulisi selvittää. Kyseisessä esimerkissä pienen aikalisän jälkeen kerroimme, mitä olisimme tilanteessa enemmän kaivanneet ja miksi minussa tapahtui kyseinen reaktio. Pyrimme avaamaan omia tunteitamme ja ajatuksiamme, jotta toinen voisi ymmärtää toista paremmin.

Mielestäni parisuhteissa ristiriitojen olemassaolo ei ole ongelma, vaan ongelma monesti piilee siinä, miten riidat käsitellään jälkikäteen. Jos riitoja ei käsitellä, huono ilmapiiri voi jäädä vallitsemaan monia tunteja, päiviä tai viikkoja. Tämän vuoksi koen, että ristiriitojen rakentava selvittäminen on tärkeää. Se lisää luottamusta pariskunnan välille ja luo turvallisen ilmapiirin tuoda omia näkökulmia esille – oli se sitten eriäviä kumppanin kanssa tai ei.

Seuraavat kysymykset ja ajatukset voivat auttaa sinua ristiriitojen jälkipuinnissa:

  • Etsikää rauhallinen tila ja paikka, missä käytte ristiriidan läpi. Minua henkilökohtaisesti auttaa mukava asento sohvalla puolisoni lähellä. Antakaa aikaa jälkipuinnille.
  • Minkälainen tunne sinulla oli ennen ristiriidan alkamista. Olitko jo valmiiksi väsynyt ja ärtynyt? Tunnistatko, johtuiko tunnereaktiosi kyseisestä erimielisyydestä vai oliko taustalla myös muita ajatuksia, jotka harmittivat jo valmiiksi? Avaa tunteitasi puolisollesi. Hän ei voi tietää tai arvailla, miltä sinusta mahdollisesti tuntuu, ellet tätä hänelle kerro.
  • Pyri kertomaan mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti mitä sinä olisit tilanteessa kaivannut. Toteutuiko tässä kyseisessä ristiriitatilanteessa omat tarpeesi? Tulitko kuulluksi? Miten ensi kerralla puolisosi voisi toimia eri tavalla? Kerro hänelle. Pyydä myös häntä kertomaan sinulle.
  • Yritä parhaasi mukaan ymmärtää puolisosi näkemys asiasta. Ei haittaa, vaikka olette eri mieltä. Voitte hyväksyä ajatuksen siitä, että olette erilaisia ja kummankin näkemys on arvostettava.
  • On myös tärkeää nähdä ja hyväksyä oma rooli ristiriitatilanteissa. Toista on helppo syyttää, mutta voisiko kyseenalaistaa myös oman käytöksen? Sen tunnustaminen, että vaikka kumppanini on epätäydellinen niin myös minä olen. Ristiriitatilanteessa on aina kaksi henkilöä, mikä tarkoittaa sitä, että monesti molemmilla on osuutensa tilanteeseen. Oman virheen myöntäminen on molemmille osapuolille tärkeää. Pohdi olisinko minä voinut toimia toisin?
  • Molemmin puolinen anteeksiantaminen on tärkeä taito, harjoitelkaa myös sitä.

Xx Jasmin

_R5A5538

Linkki alkuperäiseen blogipostaukseen: https://parisuhdekeskus.fi/blog/rakentava-ristiriitojen-kasittely/?fbclid=IwAR2yhyybNWqovXP1gF41fra-uUcSFJZtjyouMuI6t4n4Kh0iWVU7mbdzEOU

Matka Sosiaalityöntekijästä Psykoterapeutiksi

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa suomeksi. Aloitin blogini englanninkielellä, koska ajattelin ja ajattelen edelleen, että Suomessa tehtävästä ihmissuhde- ja mielenterveystyöstä on tärkeää kirjoittaa englanniksi. Tämän lisäksi omalla äidinkielellä kirjoittaminen tuntui kutkuttavalta ajatukselta, minkä vuoksi päätin, että blogissa esiintyy jatkossa tekstejä molemmilla kielillä.

Tänään jaan omia ajatuksiani ja pohdintojani, miltä psykoterapiaopinnot voivat näyttää ja minkälainen henkilö terapeutti voi olla. Koska olen itsekin uuden ja jännittävän ammatillisen polun alussa, ajattelin, että haluan jakaa tarinaani psykoterapeutti opiskelijan näkökulmasta.

Hakeutuminen:  Jotta voit hakea koulutukseen sinun tulee täyttää tietyt kriteerit: 1) sinulla on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tai soveltuva sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto; tutkintoon tulee sisältyä tai sen lisäksi olla suoritettuna yhteensä 30 opintopisteen psykologian tai psykiatrian opinnot; tai 2) sairaanhoitajan opistoasteen tutkinto ja tutkinnon lisäksi erikoistuminen psykiatriaan, jos tutkintoon ei ole sisältynyt psykiatrisia opintoja; tai 3) muu 1 ja 2 kohtaa vastaava ulkomailla suoritettu koulutus. Opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä on näiden lisäksi vähintään kahden vuoden työkokemus mielenterveyspalveluissa tai sitä vastaavassa tehtävässä, todettu soveltuvuus psykoterapeutin ammattiin ja mahdollisuus tehdä psykoterapiatyötä perheiden ja pariskuntien kanssa opintojen aikana. Opiskelijalla tulee myös olla riittävä englanninkielen taito. //Jyväskylän yliopisto.

Olen unelmoinut pitkään tekeväni psykoterapeutista työtä ja sitä, että jonakin päivänä voisin kutsua itseäni psykoterapeutiksi. Valmistumisen jälkeen suuntasin perheneuvolan sosiaalityöntekijän tehtäviin ja ajattelin, että perheneuvola työpaikkana tarjoaisi minulle mahdollisuuden kasvaa ammattilaisena ja jonakin päivänä avata mahdollisuuden hakeutua psykoterapiakoulutukseen. Itse hain koulutukseen, kun minulla oli 2 vuotta työkokemusta, käytynä maisterin tutkinto sosiaalityöstä ja vuoden kestävä ekspressiivisen taideterapian menetelmäkurssi. Minua jännitti riittäisikö taustani opiskelupaikan vastaanottamiseksi. Sain yllättyä syksyllä 2019 positiivisesti. Mielestäni aina kannattaa yrittää ja tavoitella omia unelmia – olipa ne sitten lähitulevaisuudessa tai kaukana tulevaisuudessa mahdollisia. Sinä itse voit itse olla vaikuttamassa siihen, miten ja milloin unelmasi tulee toteen.

Jos sinua kiinnostaa psykoterapeutiksi pääseminen tässä muutama vinkki:

  • Tutustu eri yliopistojen tarjoamiin psykoterapiakoulutusmahdollisuuksiin ja ajankohtiin. Pohdi mikä terapiasuuntaus olisi sinulle juuri oikea.
  • Mieti tarkasti, että oletko valmis maksamaan koulutuksesta tässä elämänvaiheessa. Tee säästämis- ja maksusuunnitelma. Koulutus maksaa 10 000 – 25 000 euron välillä.
  • Pohdi haluatko ja kykenetkö nykyisessä elämänvaiheessasi opintojen suorittamiseen työn ja arjen keskellä. Opinnot vaativat työtä ja sitoutumista.
  • Keskustele työpaikkasi kanssa, onko opinnot mahdollista suorittaa työn ohessa ja onko sinulla mahdollisuutta tehdä asiakastyötä. Jos ei niin, miten ja minkä kautta järjestät asiakastapaamiset.
  • Selvitä riittääkö koulutustaustasi opintojen aloittamiseen. Selvitä mitä lisäopintoja sinun tulee tehdä. Jos et ole varma, niin laita yliopistolle viestiä. Itse laitoin ennen hakemistani monia kyselyjä eri tahoille. Sain paljon hyödyllistä informaatiota ja apua tilanteeseeni.
  • Luota itseesi ja hae paikkaa 😊 Psykoterapeuteilla voi olla monenlaisia eri taustoja, joten älä epäröi oletko sinä liian erilainen hakija. Me tarvitsemme Suomeen eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia psykoterapeutteja. Juuri sinun osaamisella voi olla tärkeä paikka terapiatyössä. Sinun osaamisellasi on merkitystä.

Opiskelu: Aloitin opintoni Jyväskylän yliopistossa tänä syksynä 2019 pari- ja perhepsykoterapiakoulutuksen parissa. Koulutus kestää 3,5 vuotta mikä toteutuu oman työn ohessa. Toimin perheneuvolan sosiaalityöntekijänä päätoimisesti ja aina kaksi kertaa kuussa osallistun koulutuspäiviin. Koulutuspäivät jakautuvat teoriapäiviin, työnohjauksellisiin kertoihin sekä koulutuspsykoterapiaan. Teoriapäivät sisältävät sanansa mukaan psykoterapian teorioihin liittyvää opiskelua ryhmän ja opettajan kanssa. Työnohjaukselliset kerrat sisältävät muiden ja omien asiakasvideoiden tarkastelua ja reflektointia. Tarkoituksena on oppia ja ymmärtää terapeuttisia prosesseja. Jokainen työssään videoi sovitusti asiakastapaamisen (asiakkaan täytyy olla tietoinen tästä) ja tuo videopätkän työnohjaukseen, mitä analysoidaan yhdessä muiden opiskelijoiden ja ohjaajan avulla. Koulutuspsykoterapia tapahtuu ohjaajan ja pienen ryhmän kesken. Omassa koulutuspsykoterapissa syvennymme omaan taustaamme. Tapaamiset sisältävät myös työnohjauksellisen aspektin. Myös meille psykoterapeuteille on tärkeä käydä läpi omaa historiaamme. On tärkeä pohtia miten oma tausta ja valinnat ovat vaikuttamassa sinuun työntekijänä. Me siis saamme myös kokea, miltä tuntuu olla istuinnoissa pohtimassa omia haasteita, haavoja, menetyksiä, oppimisen paikkoja ja kasvua.

Tämän lisäksi teet työssäsi kliinistä asiakastyötä 300 h verran 3,5 vuoden aikana. Vapaa-ajalla sinun tulee lukea psykoterapiaan liittyvää kirjallisuutta ja tavata muita opiskelijoita reflektoiden lukemaasi. 3,5 vuoden jälkeen sinun tulee näyttää oppimisesi näyttökokeen ja lopputyön avulla. Tämä on lyhkäisyydessään psykoterapiaopinnot pari- ja perhepsykoterapia alueella. Koulutussuuntauksia ja koulutussisältöjä voi kuitenkin olla hyvin monenlaisia (psykoterapeuttinen suuntaus voi olla esimerkiksi kognitiivinen, kognitiivis-analyyttinen, ratkaisukeskeinen, psykodynaaminen, integratiivinen, kriisi- ja traumapsykoterapeuttinen tai vaikkapa pari-, tai perhepsykoterapeuttinen). Lähtökohtaisesti jakaisin kuitenkin terapeutit yksilöiden kanssa työskenteleviksi ja enemmän kuin yhden kanssa työskenteleväksi.

Mitä sitten psykoterapeutti tekee, kun hän on valmistunut? Psykoterapeutti on terveysalan ammattinimike psykoterapiahoitoa antavalle henkilölle. Ammatti on Suomessa suojattu lailla; sitä saavat käyttää ainoastaan asianmukaisen koulutuksen saaneet ja Valviran hyväksymät henkilöt. Psykoterapiakoulutukseen hankkiutuvan soveltuvia pohjakoulutuksia ovat esimerkiksi psykologi, psykiatri, erikoissairaanhoitaja ja sosiaalityöntekijä.

Omin sanoin kiteyttäisin, että psykoterapeutti nähdään henkilönä, joka on perheen tai yksilön tukena ja tasavertaisena kumppanina mutta samalla henkilönä, joka on ammattilainen ja omaa ammatillista tarvittavaa tietoa. Psykoterapia voidaan nähdä esimerkiksi toimintana, jonka avulla tavoitellaan yhdessä asiakkaan kanssa jäsentämään nykyinen tilanne, löydetään uusia ajatus- sekä käyttäytymisen malleja sekä pyritään tunnistamaan ja tutkimaan niitä asioita ja ilmiöitä, jotka aiheuttavat, laukaisevat tai ylläpitävät perheen tai yksilön vaikeuksia. Perhe- ja pariterapiassa nähdään asiakasperhe aktiivisessa roolissa terapeutin lisäksi. Istunnot perustuvat vapaaehtoisuuteen, vastavuoroisuuteen ja tasavertaisuuteen ilman liian tiukkaa tapaamisen kaavaa tai terapeutin yksinvaltaa. Terapeutin tulisi lähestyä jokaista perhettä yksilönä ja ainutlaatuisena ilman, että taustalla on liikaa ennakko-oletuksia tai valmiita käytösmalleja.

Kuka voi jutella psykoterapeutin kanssa? Periaatteessa kaikilla on tähän mahdollisuus ja oikeus. Ja kokisin myös, että jokainen hyötyisi psykoterapeutin kanssa keskusteluista jossakin vaiheessa elämää. Voit hakeutua omaan yksilö psykoterapiaan esimerkiksi terveyskeskuksen, työterveyden, erilaisten terveyssäätiöiden (esim. YTHS) kautta eri polkuja käyden. Prosessi ei ole ihan yksinkertainen, joten se vaatii hieman kärsivällisyyttä ja ponnistelua. Kysy aina apua ammattilaiselta, jos oma psykoterapia kiinnostaa ja pohdi yhdessä psykoterapiapolkusi– älä jää yksin kysymyksesi kanssa. Pari- ja perhepsykoterapiaan voi hakeutua esimerkiksi kuntien erilaisten palveluiden kautta (esim. perheneuvolat, perheasioiden neuvottelukeskukset jne.) tai sitten yksilöllisten palveluiden tuottajien kautta (esim. Väestöliitto, Vastaamo, Kataja Ry, KKT – keskus Arvo, yksityiset ammatinharjoittajat jne.). Osa terapioista kustannetaan täysin yksin ja osaan saa Kelan tai muun tahon tai tukea.

Kenelle suosittelen psykoterapiaa? Jos olet kohdannut elämässäsi kriisin nykyhetkessä tai menneisyydessä ja toivot siihen ammattiapua. Jos olet hukassa omien ajatusten, tunteiden ja käytöksen kanssa. Mikäli sinulla on suunta hukassa elämässä joko yksilönä, parisuhteessa tai perheessä. Jokaisella tulee elämässä vastaan erikokoisia ja näköisiä kriisejä, ihan meillä kaikilla. Jokaisen kriisi ja vaikeus on yhtä vakavissa otettava asiaa. Älä ajattele, että sinun vaikeutesi ei ole tarpeeksi ”iso” tulla psykoterapiaan. Loppujen lopuksi on kuitenkin sinun oma henkilökohtainen päätös, kenen kanssa haluat näistä elämän haasteista puhua. Terapiaan täytyy myös olla valmis, ainakin osaltaan.

Toisaalta haluaisin vastata, että KAIKILLE jossakin sopivassa elämänvaiheessa. Kukapa ei haluaisi turvallista ja luotettavaa henkilöä, joka kuuntelee sinua ja ei tuomitse? Joka auttaa mahdollisesti löytämään uusia ajattelu- ja käyttäytymismalleja, on tukena ja läsnä, on kiinnostunut erilaisista tilanteistasi, ajatuksistasi ja tunteistasi.

Toivottavasti tästä lyhyestä ”infopaketista” oli hyötyä sinulle sinuun tilanteeseesi. Jatketaan ensi kerralla lisää toisen aiheen parista!

Xx Jasmin

DSC_0573

DSC_0501

 

 

Therapeutic photography exercises

Every one of us sometimes needs a reminder of the good things in our lives. There are often times where the positive things are masked by life’s challenges or we are distracted, focusing on what we want, losing sight of what we have.

I have used the following technique with clients if they have lost sight of their passion and interests. When they have lost sight of the positives.

The concept behind this technique is to search your surroundings and capture even the smallest positive things in your daily life, helping remind you of what you have.

Exercise one “Daily photographing”

1)   Start taking photos of the things that make you happy. Be deliberate with the exercise, you may find yourself taking photos of even the smallest things that seem insignificant but bring you some level of satisfaction. These photos will be unique to what you value.

2)   Make a collection of your photos that can be referred back to as a reminder.

3)   Share the photos with someone, be it your therapist, partner, friends etc. Sharing helps put a spotlight on the things we value.

Exercise two “Different perspectives”

1)   Find a space that inspires you.

2)   Take a picture of the landscape as a whole.

3)   Find something in the photo that catches your attention. Move toward that thing and take another photo from the closer angle.

4)   Repeat the process and take a third photo.

See the result. You have 3 or more pictures from different perspectives.

An example would be a photo of a park, then a photo of a tree that attracts your attention, then a photo of the leaves on the tree, then even another photo of a single leaf.

The idea behind this practice is to make us think. Sometimes our life in the big picture might seem complex. As we start to narrow our view, we see the small but meaningful things that can take some of our focus. It is a reminder to notice the little things in our lives that can bring us joy. It can also work in reverse, if we are stressing over something that is relatively small or meaningless, we can take a step back to see the bigger picture of our lives, focusing on the overall positivity.

Xx Jasmin

DSC_0328 (2)

Choosing Your Partner

It is said that selecting your partner is one of the most important things you will do in your life. This is a topic that us humans can all share. Most of us are built to live a life surrounded by people, a partner or a family. Relationships start under all sorts of conditions and are unique in how they mature.

On this subject, I will focus on something that has been shown to have a significant influence on the formation of a romantic relationship and how compatible that relationship may be in the future. This something, is each individual’s personality traits.

Personality traits

The Five-factor model or the Big Five traits is considered the most mainstream and widely accepted model when it comes to framing personality. Our own personality traits and those of our partners play a significant role in how we interact, what we value, how we want to build our lives and where we may come into conflict. The big five are as follows:

  • Extraversion
  • Agreeableness
  • Conscientiousness
  • Neuroticism
  • Openness to experience

These five factors can be expanded further to reveal more specific characteristics, but this big five breakdown, also referred to as the OCEAN model helps compress personality traits into widely used categories.

We understand that having big differences in one or several of these traits can cause conflict within a relationship, possibly preventing it from moving forward or leaving it broken. I will try and briefly summarise each of the five traits and give an example of where differences or similarities in each of the traits can add to a relationship or help to break it down over time.

Extraversion

Extraverts thrive in group situations and get their energy from interacting with others. Introverts tend to feel exhausted by large scale social interaction, drawing energy from time spent alone.

Example: If your partner leans to the extravert end of the extraversion scale and you to the introvert, this may cause conflict regarding the types and level of social interaction that you want to undertake as a couple.

Agreeableness

Agreeable individuals value getting along with other and try to avoid conflict. They often have a high level of empathy for others and often put others interests in front of their own. Disagreeable individuals tend to confront issues even if it may result in conflict, they show less empathy, are comfortable being more critical and are often more competitive.

Example: If individuals in a relationship are at different ends of the scale, the agreeable one in the relationship will find the disagreeable one harsh and unpleasant and the disagreeable person will find the agreeable person indecisive and a push over.

Conscientiousness

High conscientiousness includes high levels of thoughtfulness, control and a drive for organization and success. Low levels are presented by those that may appear easy going or carefree/careless.

Example: If one partner has high levels, is driven, organized and clean, they may be frustrated by a partner who appears to be careless, directionless and messy. On the other hand, the one with low levels may find the other stressed or controlling.

Neuroticism

High neuroticism is characterized by high levels of nervousness and sensitivity. It is shown in individuals that don’t deal well with stress and are more likely to feel anxious. Low levels are characterized by those that deal well with stress, are more emotionally stable and don’t worry as much.

Example: This can be a contributing factor in one partner developing feelings of jealousy in the relationship.

Openness to experience

High levels of openness can be characterized by those that may be perceived as unpredictable, willing to engage in risky behaviour, higher levels of inventiveness and curiosity and that are creative driven. On the other end of the spectrum are those that have a higher tendency for structure, consistency, they are pragmatic and often more conservative.

Example: This may affect the choice of day to day activities with your partner, with either end of the spectrum likely to desire a different pace/outcome.

Obviously, the amount to which each of these plays a part will be different in every relationship. These are compressions of complex subjects and can be understood in much more detail. Knowing about this subject will help you become more self-aware and aware of your partners characteristics. It will help you make better judgement on the types of compromises worth making for your partner and times when to tread carefully or to push the boundaries. Having knowledge on the subject will help you identify red flags early on when getting to know someone or help you improve on current relationships. Building self-awareness and understanding what contributes to your value system will assist you in choosing the right partner.

Xx Jasmin

DSC08075 (1)

DSC08175 (3)

Photos: David Popa

References:

-Jordan Peterson and his ideas: https://www.youtube.com/results?search_query=jordan+peterson & https://www.youtube.com/watch?v=6mjD3K96MVY&t=82s

-Alexandra Redcay  and her ideas https://www.youtube.com/watch?v=jodhovumkHQ

Tony Robbins and his ideas: https://www.youtube.com/results?search_query=tony+robbins

Maintaining Healthy Romantic Relationships

In my work, I regularly deal with couples who are going through difficult periods in their relationships. Here are 3 common themes that I regularly discuss with couples that can both prevent conflict and help resolve it if it is already present.

Self-awareness and the awareness of your partners characteristics

Self-awareness is the capacity for introspection and the ability to monitor your own emotions in different situations. It involves having a clear perception of how you fit into your environment and an understanding of your own strengths and weaknesses. In the context of a relationship, it is just as important that you are consciously aware of your partners characteristics. Having this awareness will help you keep things in perspective and help you both manage your levels of expectation in different situations.

Tip: Take a moment to note down a few things in a past or present relationship that you can improve on. Self-assessment is key to progression. Ask your partner to do the same and then speak about what you have both come up with.  

Speak your minds

Speak openly with your partner. It’s important that you give positive reinforcement when you are happy with your partner and make it clear to them when they have fallen short of your expectations. The better you get at having this mutual understanding of each other through discussion, the more harmonious and loving your relationship will be.

Tip: Clinical psychologist, professor and author Dr Jordan Peterson concludes that it is essential to commit at least 90 minutes per week to speaking with your partner about your life together. Speak about what you are happy about and where you can both improve. The idea of a date night each week sounds corny but is a good option for keeping a healthy dialogue open.

Control your emotions

Be kind and patient with each other. Our instincts often tell us to give into our emotions. It is easy to lose your patience in the moment. The more effective we become at mastering our own emotions in a relationship, the smoother and happier things become. When you desire more from your partner in a certain aspect of your lives, be open and direct with them, but also be patient. Learning new habits can take time. In return you will hopefully receive the same level of patience.

Tip: The next time you find yourself in a discussion with your partner that is becoming heated, stop yourself, be self-aware in that moment, think about your emotions and take a breath. We can show our love in these moments by finding our calmer selves.

For more information have a look at these websites (references):

–  Jordan Peterson and his ideas: https://www.youtube.com/results?search_query=jordan+peterson

– Tony Robbins and his ideas: https://www.youtube.com/results?search_query=tony+robbins

– Parisuhdekeskus Kataja: https://parisuhdekeskus.fi/

–  Väestöliiton tunnekeskeinen parisuhdekurssi: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/nettikurssit/tunnekeskeinen-parisuhdekurssi/

– Mielenterveystalo Parisuhteen omahoito: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/parisuhteen_omahoito/Pages/default.aspx

Xx Jasmin

DSC08141.jpg

DSC08163 (1).jpg

Photos David Popa

What is Social Work?

In the following blog entry, I will be describing some key steps in becoming a social worker in Finland. I will be discussing some things to think about before, during and after studying social work at university. I will also give some insight into the path that I have taken to reach the point that I am currently at in my career.

Selecting my path

I first had the idea of becoming a social worker when I was 19 years old. I was on a gap year in Australia at the time. Prior to this, I did not have a specific idea of what I wanted to study. We have all had a time in our lives when we have had to make a big decision, but we cannot be sure of where this decision will take us. At that age, the selection of future study plans is one of those big decisions, and with so many options to choose from, it is often a difficult one.

Initially, when the idea of social work came to me, I had a school counselor in mind. A person who helps guide young people through their academic lives whilst facing an array of issues that may not directly relate to their schooling. I thought of being a person that young people would feel comfortable to talk to for assistance or guidance. I started researching the steps I would have to take to enter this sort of profession. I found that a number of universities in Finland offered a master´s degree program in social work which would open the door to a number of fields of social work. I have included a list of universities that offer a Master’s Degree of Social Work at the end of this blog along with the applicable website links.

University Entrance Exam

Obtaining the required mark for entry into a Finnish University is difficult but achievable with the right levels of discipline and ambition. You must be motivated to succeed when you start studying for the entrance exam as it is a long process and you are competing against a large pool of students. Here are 3 important steps to prepare for your university entrance exam:

1)    Make a study plan once you know the amount of material that must be studied for the exam and the time for which you have to prepare. The time for which you have to prepare for the exam depends on the course you intend to enter. This preparation time can range from 3 months to 1 year. For me, the preparation time for social work was around 6 months.

2)    Be specific with your study plans. How much, when and in what format you will study. Make a plan based on your prior experiences but also be open to the advice of others for guidance on possible studying techniques that you may not have previously considered.

3)    Focus on the goal and do what is required to succeed. It is not an easy path but if you are smart and disciplined in your preparations you have a much higher chance of success. My last blog on goal setting may be of assistance on this subject.

What is covered at University

After receiving acceptance to a university, the process starts. For the next several of years of your life, you will have the chance to concentrate on studying subjects that will hopefully interest you and help you launch the career you envisage.  Looking back on it now, these years go fast. Try to enjoy this time in your life where you will most likely have less responsibility, more freedom, and a range of options that will diminish as we grow older and life becomes more complex.

I would like to briefly explain what is generally covered in the university studies for social work. The structure of the studies has changed slightly since I did my bachelor’s and master´s degree at Helsinki University but essentially, the bachelor’s degree (180 credits) is more concentrated on the general studies of social science. Trying to keep it as broad as possible, we learnt for example about statics, specific areas of law such as public law, wide studies and theories of society, parts of social psychology, sociology, social work and its function in society, social development policy, communication, public health, practical and professional skills, academic writing, languages and the process of writing a research Bachelor´s Thesis. You are also able to select alternative minor studies. I did mine in social psychology and media studies.

For the master´s degree (120 credits), the studies were generally more focused on social work itself as a profession. We learn about social work and human rights, structural social work and assessment of operations, social and health services management, social work opportunities in life, international social work issues, migration, welfare states, social research, qualitative methodology of social research, reflective interviewing and development management, qualitative discourse and relational social psychology, discussion analysis and interaction infrastructures, content analysis and interaction study in practice. We also did a long internship and optional studies on our areas of interest. Last but not least, the program is completed with a master´s thesis.

After finishing my studies, I had an in-depth understanding of how social work fits into society and the benefits it provides as a profession. If you are interested to work with people to try and solve social and personal problems whilst creating social change, social work is possibly an option for you.

Post-Graduation & Work life

After graduating, the first step is to find work. It´s important to start getting active while you are still studying but post-graduation is the time when your pool of options becomes larger. The more open you are to different types of work opportunities, the more options you will have.

There are many potential career paths in social work. Social workers serve clients dealing with a range of challenges including physical and mental health issues, poverty, addiction, and family problems. They may provide clinical services, such as counseling or therapy, and connect people to resources in the community to help them overcome challenges. Here are some options where you can apply after graduating:

–  Different types of Hospitals and medical clinics (mental hospitals, city hospital etc.)

–  Community mental health agencies and substance misuse clinics

–  State and local governments including child welfare agencies and departments of health and human services

–  Schools and other youth-serving organizations

–  Private practices

–  Family clinics and other therapy departments

My journey becoming a social worker

I completed my bachelor´s and master´s degree at Helsinki University. I also studied one period as an international student at the University of Sydney. This period oversees was one of the most productive and eventful times of my life. I highly recommend doing an exchange period. It can expand your knowledge and widen the perspective of your studies. Wherever you go, there will always be differences, small or large, in the style and content of the studies compared to how things are in Finland.

At the beginning of my studies, I was a full-time student. I recommend concentrating full-time on your studies during your first years of university. Your chances of eventual graduation increase with the more time you commit to full-time studies, and of course, you can complete your studies faster.

I recommend trying to pick up some casual or part-time work in your industry as early as you can. I held my first paid summer traineeship in a hospital as a social worker after completing my first year of studies. I ended up holding the same position for the next two summers. Later, whilst writing my master’s thesis, I held a part-time position in the child protection department.

These early work experiences were eye-opening. I was exposed to many areas of the profession which helped my learning process and allowed my confidence to grow. Do not be afraid to apply for jobs in the early stages of your student career. Entering the workplace forces us to apply our knowledge and learn from experiences that can’t all be taught at university. Experimenting with different places will also help you see how wide the field of social work is.

After graduating with a master’s degree in social work, I obtained my first full-time job in a family therapy department. I have always been interested in the counseling and therapy side of social work. I continue to find myself satisfied, passionate and motivated in my role within the department. I am currently working as a family social worker and family mediator. My plan is to continue my studies with the goal of becoming a psychotherapist. I find satisfaction in personal development and I look forward to the next stage of my studies. As with all industries and occupations, there is always something new to learn in order to advance our careers and improve performance.

If you have any further questions regarding the studies of social work, please send me a private message. I am happy to help and share more about my journey.

Xx Jasmin

DSC_0415

Finnish universities that offer “Master´s Degree of Social Work”:

– Social Work, University of Helsinki, Faculty of Social Science: https://www.helsinki.fi/fi/valtiotieteellinen-tiedekunta/tutkimus/tieteenalat/sosiaalityo

-Social Work, Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet (Soc&kom): https://www.helsinki.fi/fi/svenska-social-och-kommunalhogskolan/1.2.246.562.10.73307006806

–  Social Work, University of Tampere, Faculty of Social Science: https://programmes.uta.fi/sosiaalityon-tutkinto-ohjelma/

– Social Work, University of Turku, Faculty of Social Science: http://www.utu.fi/fi/yksikot/soc/yksikot/sostyo/Sivut/home.aspx

– Social Work, University of Jyväskylä, Faculty of Humanities and Social Science: https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/yfi/oppiaineet/sosiaalityo

– Social Work, University of Lapland, Faculty of Social Science: https://www.ulapland.fi/FI/Yksikot/Yhteiskuntatieteiden-tiedekunta/Opinnot/Sosiaalityo

– Social Work, University of Eastern Finland, Faculty of Social Science: https://www.uef.fi/web/yhteiskuntatieteet/sosiaalityo