Sukellus omaan ja toisen mieleen

Vuoden 2021 ensimmäinen teksti Parisuhdekeskus Katajan blogiin: https://parisuhdekeskus.fi/sukellus-omaan-ja-toisen-mieleen/

Mentalisaatio on avain oman ja toisen mielen ymmärtämiseen. Se on kykyä ymmärtää, että sinun ja toisen ajatuksilla, tunteilla, ja kokemuksilla on merkitystä sekä käytöksellä tarkoitus. Sen huomaamista, että minulla on mieli, joka eroaa sinun mielestäsi. Ymmärtämistä, että me kaikki olemme yksilöitä ja meidän mielemme toimii yksilöllisellä tavalla; eri tavalla kuin toisten. Koska me ihmiset olemme sosiaalisia, me tarvitsemme toisiamme. Oman mielen ymmärtämisen lisäksi on yhtä tärkeää pyrkiä ymmärtämään ja olemaan utelias toisen mielestä. Mentalisaatio on kykyä pitää mielessä mieli, oma ja toisen. Se on sosiaalista älykkyyttä ja empatian tuntemista.

Tunnistatko arjessasi tilanteita, missä olet pysähtynyt oman mielesi ääreen? Entäpä puolisosi? Monesti mentalisaatiota tapahtuu arjessa automaattisesti. Työpäivän jälkeen kotiin päästyämme saatamme olla kiinnostuneita kumppanimme päivästä ja kysyä “Hei, miten menee? Miten sun päivä on mennyt?” Kuinka usein huomaat, että näitä kysymyksiä kysyessäsi saatat jo ajatella jotain muuta. Mahdollisesti aloittaa ruokakassien tai muun tekemisen tekemistä samalla, kun kumppanisi vastaa? Kuuntelitko ja pysähdyitkö, mitä kumppanisi sinulle kertoi? Vai lähditkö jo olettamaan mitä toinen mahdollisesti sanoo tai tuntee? On hyvin yleistä, että monesti osoitamme kiinnostuksemme toisen ajatuksista, tunteista ja aikeista automaattisesti. Tarkoitamme hyvää ja olemme uteliaita mutta emme aina pysähdy syvällisesti kuuntelemaan. Toisinaan voimme myös kuvitella, että tiedämme mitä toisen pään sisällä liikkuu. Luulemme, että puolisomme ajattelevat ja tuntevat samalla tavalla kuin me.

Hyvä parisuhde tarvitsee automaattisen mentalisaation lisäksi tietoista mentalisaatiota. Tietoinen mentalisaatio parisuhteessa voisi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että “pysähdymme kuuntelemaan mitä toinen minulle kertoo tekemättä sillä hetkellä muuta”, “kunnioittamalla mitä toisella on mielessä, vaikka asia ei olisi minulle tärkeä tai olisin asiasta eri mieltä”, “ihmetellä myötämielisesti ja osoittaa lämpimän innostuneesti oman kehon, puhein ja äänensävyin keinoin, että minä olen tässä sinua varten”. Osoita, että sinua kiinnostaa toisen mieli. Mieti, mitä se sinulle tarkoittaa.

Me kaikki voimme kehittää mentalisaatiotaitojamme. Mentalisaatiolle on tilaa ja tarvetta syventyä luotettavassa parisuhteessa. Olen listannut muutamia harjoituksia, mitä voit kumppanisi kanssa tehdä kotona. Harjoituksia, missä sinä ja minä voimme harjoittaa omaa mentalisaatiotamme.

  1. Viettäkää kumppanisi kanssa ilta, jolloin kysytte toisiltanne henkilökohtaisia kysymyksiä “The Game of Truth”. Miettikää molemmat valmiiksi 10 kysymystä ja esittäkää kysymykset vuorotellen. Esimerkiksi, mikä on sinun suuri pelkosi tällä hetkellä? Kuka sinua inspiroi tällä hetkellä? Jos saisit valita maailmasta paikan missä olisit ja kenen kanssa?
  2. Valitkaa kumppanisi kanssa molemmat musiikkikappaleet, mitkä soitatte toisillenne. Kertokaa kappaleesta, miksi valitsit sen ja miten se sinua puhuttelee. Tämän jälkeen tehkää sama tehtävä kirjoilla. Valitkaa kirjat, esitelkää ne toisillenne ja kertokaa, miksi tämä kirja juuri puhuttelee sinua. Tämän jälkeen lukekaa toistenne valitsemat kirjat.
  3. Tämä tehtävä auttaa sinua ja puolisoasi keskittymään ainoastaan toisiinne muutaman minuutin ajan. Valitkaa mukava paikka, missä tunnette molemmat olonne rennoiksi. Siirtykää toisianne lähemmäksi. Tehtävänä on katsoa toisianne silmiin 3 – 5 minuuttia. Yksinkertaisesti, katsokaa toisianne silmiin (välissä saa räpyttää silmiä), vaikka se olisi aluksi kiusallista. Rauhallinen musiikki voi rentouttaa ja luoda miellyttävän ilmapiirin. Toisen katsomista silmiin on tutkittu ja se on todistettu vaikuttavaksi sekä merkitykselliseksi parisuhteen kannalta.
  4. Tehtävä mikä, auttaa sinua pääsemään irti päivän askareista ja pysähtyä puolisosi kanssa yhdessä. Valitkaa mukava paikka kumppanisi kanssa, missä voitte maata sivuttain katsoen toisianne. Koskettakaa otsallanne toisianne. Sulkekaa silmät. Ottakaa yhdessä samanaikaisesti 7 syvää ja rauhallista hengitystä. Jos tehtävä sujuu, voitte jatkaa hengittelyä yhdessä 20 tai jopa 30 kertaa. Tehkää niin kauan, kun tehtävä teistä tuntuu hyvältä.
  5. Viimeinen tehtävä on yksinkertainen mutta tärkeä. Laittakaa ajastin päälle 3 – 5 minuutiksi ja valitkaa kumpi aloittaa tehtävän. Tehtävän aloittaja saa puhua asioista, jotka ovat juuri sillä hetkellä omassa mielessä. Toisen tehtävänä on kuunnella. Kuunnella ja olla läsnä keskeyttämättä tai kommentoimalla, mitä toisella on sanottavaa. Voit osoittaa kuitenkin empatiaa toista kohtaan ilmeilläsi tai kehonkielellä. Ajan loppuessa, vaihtakaa rooleja.

Merkityksellisiä mentalisaatiohetkiä sinulle ja kumppanillesi!

Ensi kertaan Xx Jasmin

Our Story ❤️


This is a story of love. Story of you and me. Story of what makes us we. Reminder of how important it is to find the right person next to you and build a life together. A story of how beautiful it is to love and be loved. And also about what you can create with love, how love grows and changes its shape and what things you can build around you through the power of love. When two becomes three. A story of what matters the most in our lives.


Tämä on tarina rakkaudesta. Tarina sinusta ja minusta. Tarina siitä, mikä tekee meistä meidät. Muistutus, kuinka tärkeää on löytää ja rakentaa elämää oikean ihmisen kanssa. Siitä, miten kaunista on olla rakastettu ja rakastaa. Sekä siitä, mitä rakkaus voi luoda, miten se kasvaa, muuttaa muotoaan ja synnyttää ympärillemme uusia asioita. Kun kahdesta tulee kolme. Tarina siitä, mikä elämässä on tärkeää.

Poikkeusajan vaikutukset omaan parisuhteeseen

Toinen blogitekstini yhteistyössä Parisuhdeskus KatajaRy:n kanssa.

Vuosikymmenen vaihtuessa monesti tulemme ajatelleeksi, että on aika asettaa uusia tavoitteita ja haastaa itseään sekä myös parisuhdetta monella eri tavalla. Haluamme kehittyä ihmisinä, puolisoina ja perheenjäseninä. Monesti vuoden vaihtuessa on hyvä pysähtyä näiden teemojen ääreen ja pohtia itsekseen tai puolison kanssa mitä tämän vuoden aikana olisi tärkeä saavuttaa tai mihin asioihin keskittyä.

Tämä vuosi on kuitenkin ollut meille kaikille hyvin erilainen ja moni asia mitä mahdollisesti tavoittelimme, saattoi muuttaa suuntaa tai jopa kaatua yhteiskunnallisen tilanteen vuoksi. Olemme eläneet yhdessä poikkeuksellista aikaa, joka on haastanut meitä kaikkia, tavalla tai toisella. Tavalla, jonka varmasti tulemme muistamaan. Koen, että yksi yhdistävä muutos, joka kosketti monia, oli kotona vietetty aika. Lähtökohtaisesti voimme ajatella, että kotona vietetty aika on tärkeää ja se, että annamme aikaa läheisillemme. Työn ja henkilökohtaisen elämän äkillinen painottuminen kotiin ei kuitenkaan ole yksinkertainen muutos. Se vaatii meiltä kaikilta uudenlaista arjen rakentamista ja suhtautumista itseemme sekä puolisoomme.

Aloitin itse äitiyslomani huhtikuussa 2020 eli aikana, jolloin yhteiskunnallinen tilanne ympäri maailmaa oli kriisissä. Ennen tätä suunnittelimme yhdessä mieheni kanssa asioita, joita tekisimme ennen vauvan syntymää ja vauvan tulon jälkeen. Moni suunniteltu asia kaatui keväällä 2020.

Miten tämä voi sitten vaikuttaa parisuhteeseen? Mielestäni on tärkeää ja tarpeellista suunnitella ja haaveilla puolison kanssa asioita, joita haluamme yhdessä saavuttaa. Unelmat ja tavoitteet vievät meitä pariskuntana eteenpäin. Jos tyydymme olemassa olevaan, moni asia pysyy samana ja emme kehitä itseämme yksilöinä emmekä pariskuntana. Poikkeusaika kuitenkin murensi monet yhteiset unelmat ja veivät meidät lähtöruutuun. Arjen uudelleenrakentamiseen, uusien tavoitteiden synnyttämiseen ja poikkeusaikaan sopeutumiseen minua ja miestäni auttoivat:

1Oman ajan ja tilan tärkeys. Koin tärkeäksi sen, että vaikka vietimme enemmän aikaa yhdessä kotona, molemmat pitivät kiinni omista rutiineistaan ja arjen tehtävistä. On tärkeää, että omalle ajalle on tilaa ja siitä pidetään kiinni, vaikka olisimme molemmat kotona. Rutiinien häviäminen ja oman tilan katoaminen voivat olla haitallisia sekä itselle mutta myös parisuhteen hyvinvoinnille.

Mitkä rutiinit ovat teille pariskuntana ja yksilöinä tärkeitä?

2Treffien järjestäminen kotona. Poikkeusaikana yhteisen ajan määrä kasvoi kotona. Moni haaveiltu ja suunniteltu asia muuttui, mikä vaati sen, että jouduimme miettimään vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa haluamamme asiat. Me aloimme pitämään treffejä kotona. Sen sijaan, että olisimme yllättäneet toisemme ravintolaillallisilla, kokeilimme uusia reseptejä kotona, emme päätyneet menemään läheiseen kylpylään vaan lämmitimme oman saunamme ja annoimme toisellemme hieronnan kotisohvalla tai emme lähteneet katsomaan uutta elokuvaa elokuvateatteriin vaan nautimme vanhoista klassikoista oman telkkarin ääressä.

Millaisen treffipäivän sinä järjestäisit kotona puolisosi kanssa?

3Isojen teemojen läpikäynti keskustelemalla. Keskeneräiset projektit, raha- ja talousasiat sekä kodin askareet saattavat monesti aiheuttaa ristiriitoja pariskunnille. Toisen keskeneräiset projektit saattavat painaa mieltä tai yhteisestä taloustilanteesta puhuminen nostattaa helposti tunteet pintaan. Poikkeusaikana meillä oli rauhassa aikaa käydä isoja ja parisuhteeseen vaikuttavia asioita läpi, asioita, jotka olisi helposti voinut ohittaa normaalissa kiireessä arjessa. Mielestäni on tärkeää, että aiheita, jotka lakastaan helposti maton alle nostetaan aika ajoin pinnalle. Poikkeusaikana oli tähän normaalia enemmän aikaa.

Mitkä asiat ovat sinulle ja puolisollesi aiheita, joista ei puhuta mutta pitäisi?

4. Hyvän huomaaminen arjessa. Kotona ollessa saattaa helposti kiinnittää huomiota tekemättömiin asioihin. Pyrimme mieheni kanssa kannustamaan ja kiittämään toista päivittäin poikkeusaikana, oli tehty asia iso tai pieni. Hyvän huomaaminen ja toisen kiittäminen esimerkiksi imuroimisesta, ruoanlaitosta tai tiskien tiskaamisesta ovat positiivisen ilmapiriin luomista ja toisen tekemien asioiden arvostamista. Viettäen enemmän aikaa kotona on tärkeää kiinnittää huomioita asioihin, jotka toimivat.

Mitkä asiat teillä on sujunut poikkeusaikana? Mistä voit olla puolisostasi kiitollinen?

Xx Jasmin

Rakentava Ristiriitojen Ratkaisu

Ensimmäinen blogitekstini yhteistyössä Parisuhdeskus KatajaRy:n kanssa.

Tulen töistä kotiin pitkän ja haastavan työpäivän jälkeen. Koen oloni hieman väsyneeksi, nälkäiseksi ja muuten vaan ärsyyntyneeksi. En oikein tiedä mikä minua harmittaa, mutta selvästi joku asia vaivaa mieltä. Kotona odottaa mieheni, joka tervehtii minua töiden jälkeen. Olen iloinen siitä, että hän huomaa tuloni ja haluaa osoittaa minulle rakkauttaan halaamalla. Kerron miehelleni työpäivästäni ja kireästä olostani. Mieheni kuuntelee jonkin aikaa, kunnes hän alkaa kysyä tarkentavia kysymyksiä tekemästäni valinnasta työpaikalla. Hän antaa myös oman näkemyksensä tilanteeseen, joka ärsyttää ja harmittaa minua. Olisin kaivannut tilanteessa mieheltäni vain kuuntelua enkä ratkaisuja tai hänen näkemystään tilanteesta. Mieheni yrittää jatkaa keskustelua, mutta olen väsynyt, minkä vuoksi haluan vetäytyä tilanteesta ja ”mököttää”. Poistun paikalta. Hiljaisuus ja kireys laskeutuu kodin ylle.

Tuntuuko kyseinen tilanne tutulta? Voimme varmasti jokainen yhtyä siihen ajatukseen, että jokaisessa parisuhteessa joudumme kohtamaan ristiriitoja. Ristiriidat voivat liittyä arjen pieniin ajatuksiin tai elämän suuriin päätöksiin. Jos hyväksymme ajatuksen siitä, että ristiriidat ovat osa meidän jokaisen parisuhdetta ja arkea, on hyödyllistä miettiä miten minä ja puolisoni voisimme kehittyä ristiriitatilanteissa ja niiden jälkipuinnissa.

Olemme pyrkineet viime aikoina aktiivisemman pohtimaan mieheni kanssa, mitä me molemmat tunnemme ja mitä meissä tapahtuu ristiriitatilanteissa sekä miten ristiriidat tulisi selvittää. Kyseisessä esimerkissä pienen aikalisän jälkeen kerroimme, mitä olisimme tilanteessa enemmän kaivanneet ja miksi minussa tapahtui kyseinen reaktio. Pyrimme avaamaan omia tunteitamme ja ajatuksiamme, jotta toinen voisi ymmärtää toista paremmin.

Mielestäni parisuhteissa ristiriitojen olemassaolo ei ole ongelma, vaan ongelma monesti piilee siinä, miten riidat käsitellään jälkikäteen. Jos riitoja ei käsitellä, huono ilmapiiri voi jäädä vallitsemaan monia tunteja, päiviä tai viikkoja. Tämän vuoksi koen, että ristiriitojen rakentava selvittäminen on tärkeää. Se lisää luottamusta pariskunnan välille ja luo turvallisen ilmapiirin tuoda omia näkökulmia esille – oli se sitten eriäviä kumppanin kanssa tai ei.

Seuraavat kysymykset ja ajatukset voivat auttaa sinua ristiriitojen jälkipuinnissa:

  • Etsikää rauhallinen tila ja paikka, missä käytte ristiriidan läpi. Minua henkilökohtaisesti auttaa mukava asento sohvalla puolisoni lähellä. Antakaa aikaa jälkipuinnille.
  • Minkälainen tunne sinulla oli ennen ristiriidan alkamista. Olitko jo valmiiksi väsynyt ja ärtynyt? Tunnistatko, johtuiko tunnereaktiosi kyseisestä erimielisyydestä vai oliko taustalla myös muita ajatuksia, jotka harmittivat jo valmiiksi? Avaa tunteitasi puolisollesi. Hän ei voi tietää tai arvailla, miltä sinusta mahdollisesti tuntuu, ellet tätä hänelle kerro.
  • Pyri kertomaan mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti mitä sinä olisit tilanteessa kaivannut. Toteutuiko tässä kyseisessä ristiriitatilanteessa omat tarpeesi? Tulitko kuulluksi? Miten ensi kerralla puolisosi voisi toimia eri tavalla? Kerro hänelle. Pyydä myös häntä kertomaan sinulle.
  • Yritä parhaasi mukaan ymmärtää puolisosi näkemys asiasta. Ei haittaa, vaikka olette eri mieltä. Voitte hyväksyä ajatuksen siitä, että olette erilaisia ja kummankin näkemys on arvostettava.
  • On myös tärkeää nähdä ja hyväksyä oma rooli ristiriitatilanteissa. Toista on helppo syyttää, mutta voisiko kyseenalaistaa myös oman käytöksen? Sen tunnustaminen, että vaikka kumppanini on epätäydellinen niin myös minä olen. Ristiriitatilanteessa on aina kaksi henkilöä, mikä tarkoittaa sitä, että monesti molemmilla on osuutensa tilanteeseen. Oman virheen myöntäminen on molemmille osapuolille tärkeää. Pohdi olisinko minä voinut toimia toisin?
  • Molemmin puolinen anteeksiantaminen on tärkeä taito, harjoitelkaa myös sitä.

Xx Jasmin

_R5A5538

Linkki alkuperäiseen blogipostaukseen: https://parisuhdekeskus.fi/blog/rakentava-ristiriitojen-kasittely/?fbclid=IwAR2yhyybNWqovXP1gF41fra-uUcSFJZtjyouMuI6t4n4Kh0iWVU7mbdzEOU

Matka Sosiaalityöntekijästä Psykoterapeutiksi

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa suomeksi. Aloitin blogini englanninkielellä, koska ajattelin ja ajattelen edelleen, että Suomessa tehtävästä ihmissuhde- ja mielenterveystyöstä on tärkeää kirjoittaa englanniksi. Tämän lisäksi omalla äidinkielellä kirjoittaminen tuntui kutkuttavalta ajatukselta, minkä vuoksi päätin, että blogissa esiintyy jatkossa tekstejä molemmilla kielillä.

Tänään jaan omia ajatuksiani ja pohdintojani, miltä psykoterapiaopinnot voivat näyttää ja minkälainen henkilö terapeutti voi olla. Koska olen itsekin uuden ja jännittävän ammatillisen polun alussa, ajattelin, että haluan jakaa tarinaani psykoterapeutti opiskelijan näkökulmasta.

Hakeutuminen:  Jotta voit hakea koulutukseen sinun tulee täyttää tietyt kriteerit: 1) sinulla on soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tai soveltuva sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto; tutkintoon tulee sisältyä tai sen lisäksi olla suoritettuna yhteensä 30 opintopisteen psykologian tai psykiatrian opinnot; tai 2) sairaanhoitajan opistoasteen tutkinto ja tutkinnon lisäksi erikoistuminen psykiatriaan, jos tutkintoon ei ole sisältynyt psykiatrisia opintoja; tai 3) muu 1 ja 2 kohtaa vastaava ulkomailla suoritettu koulutus. Opiskelijaksi ottamisen edellytyksenä on näiden lisäksi vähintään kahden vuoden työkokemus mielenterveyspalveluissa tai sitä vastaavassa tehtävässä, todettu soveltuvuus psykoterapeutin ammattiin ja mahdollisuus tehdä psykoterapiatyötä perheiden ja pariskuntien kanssa opintojen aikana. Opiskelijalla tulee myös olla riittävä englanninkielen taito. //Jyväskylän yliopisto.

Olen unelmoinut pitkään tekeväni psykoterapeutista työtä ja sitä, että jonakin päivänä voisin kutsua itseäni psykoterapeutiksi. Valmistumisen jälkeen suuntasin perheneuvolan sosiaalityöntekijän tehtäviin ja ajattelin, että perheneuvola työpaikkana tarjoaisi minulle mahdollisuuden kasvaa ammattilaisena ja jonakin päivänä avata mahdollisuuden hakeutua psykoterapiakoulutukseen. Itse hain koulutukseen, kun minulla oli 2 vuotta työkokemusta, käytynä maisterin tutkinto sosiaalityöstä ja vuoden kestävä ekspressiivisen taideterapian menetelmäkurssi. Minua jännitti riittäisikö taustani opiskelupaikan vastaanottamiseksi. Sain yllättyä syksyllä 2019 positiivisesti. Mielestäni aina kannattaa yrittää ja tavoitella omia unelmia – olipa ne sitten lähitulevaisuudessa tai kaukana tulevaisuudessa mahdollisia. Sinä itse voit itse olla vaikuttamassa siihen, miten ja milloin unelmasi tulee toteen.

Jos sinua kiinnostaa psykoterapeutiksi pääseminen tässä muutama vinkki:

  • Tutustu eri yliopistojen tarjoamiin psykoterapiakoulutusmahdollisuuksiin ja ajankohtiin. Pohdi mikä terapiasuuntaus olisi sinulle juuri oikea.
  • Mieti tarkasti, että oletko valmis maksamaan koulutuksesta tässä elämänvaiheessa. Tee säästämis- ja maksusuunnitelma. Koulutus maksaa 10 000 – 25 000 euron välillä.
  • Pohdi haluatko ja kykenetkö nykyisessä elämänvaiheessasi opintojen suorittamiseen työn ja arjen keskellä. Opinnot vaativat työtä ja sitoutumista.
  • Keskustele työpaikkasi kanssa, onko opinnot mahdollista suorittaa työn ohessa ja onko sinulla mahdollisuutta tehdä asiakastyötä. Jos ei niin, miten ja minkä kautta järjestät asiakastapaamiset.
  • Selvitä riittääkö koulutustaustasi opintojen aloittamiseen. Selvitä mitä lisäopintoja sinun tulee tehdä. Jos et ole varma, niin laita yliopistolle viestiä. Itse laitoin ennen hakemistani monia kyselyjä eri tahoille. Sain paljon hyödyllistä informaatiota ja apua tilanteeseeni.
  • Luota itseesi ja hae paikkaa 😊 Psykoterapeuteilla voi olla monenlaisia eri taustoja, joten älä epäröi oletko sinä liian erilainen hakija. Me tarvitsemme Suomeen eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia psykoterapeutteja. Juuri sinun osaamisella voi olla tärkeä paikka terapiatyössä. Sinun osaamisellasi on merkitystä.

Opiskelu: Aloitin opintoni Jyväskylän yliopistossa tänä syksynä 2019 pari- ja perhepsykoterapiakoulutuksen parissa. Koulutus kestää 3,5 vuotta mikä toteutuu oman työn ohessa. Toimin perheneuvolan sosiaalityöntekijänä päätoimisesti ja aina kaksi kertaa kuussa osallistun koulutuspäiviin. Koulutuspäivät jakautuvat teoriapäiviin, työnohjauksellisiin kertoihin sekä koulutuspsykoterapiaan. Teoriapäivät sisältävät sanansa mukaan psykoterapian teorioihin liittyvää opiskelua ryhmän ja opettajan kanssa. Työnohjaukselliset kerrat sisältävät muiden ja omien asiakasvideoiden tarkastelua ja reflektointia. Tarkoituksena on oppia ja ymmärtää terapeuttisia prosesseja. Jokainen työssään videoi sovitusti asiakastapaamisen (asiakkaan täytyy olla tietoinen tästä) ja tuo videopätkän työnohjaukseen, mitä analysoidaan yhdessä muiden opiskelijoiden ja ohjaajan avulla. Koulutuspsykoterapia tapahtuu ohjaajan ja pienen ryhmän kesken. Omassa koulutuspsykoterapissa syvennymme omaan taustaamme. Tapaamiset sisältävät myös työnohjauksellisen aspektin. Myös meille psykoterapeuteille on tärkeä käydä läpi omaa historiaamme. On tärkeä pohtia miten oma tausta ja valinnat ovat vaikuttamassa sinuun työntekijänä. Me siis saamme myös kokea, miltä tuntuu olla istuinnoissa pohtimassa omia haasteita, haavoja, menetyksiä, oppimisen paikkoja ja kasvua.

Tämän lisäksi teet työssäsi kliinistä asiakastyötä 300 h verran 3,5 vuoden aikana. Vapaa-ajalla sinun tulee lukea psykoterapiaan liittyvää kirjallisuutta ja tavata muita opiskelijoita reflektoiden lukemaasi. 3,5 vuoden jälkeen sinun tulee näyttää oppimisesi näyttökokeen ja lopputyön avulla. Tämä on lyhkäisyydessään psykoterapiaopinnot pari- ja perhepsykoterapia alueella. Koulutussuuntauksia ja koulutussisältöjä voi kuitenkin olla hyvin monenlaisia (psykoterapeuttinen suuntaus voi olla esimerkiksi kognitiivinen, kognitiivis-analyyttinen, ratkaisukeskeinen, psykodynaaminen, integratiivinen, kriisi- ja traumapsykoterapeuttinen tai vaikkapa pari-, tai perhepsykoterapeuttinen). Lähtökohtaisesti jakaisin kuitenkin terapeutit yksilöiden kanssa työskenteleviksi ja enemmän kuin yhden kanssa työskenteleväksi.

Mitä sitten psykoterapeutti tekee, kun hän on valmistunut? Psykoterapeutti on terveysalan ammattinimike psykoterapiahoitoa antavalle henkilölle. Ammatti on Suomessa suojattu lailla; sitä saavat käyttää ainoastaan asianmukaisen koulutuksen saaneet ja Valviran hyväksymät henkilöt. Psykoterapiakoulutukseen hankkiutuvan soveltuvia pohjakoulutuksia ovat esimerkiksi psykologi, psykiatri, erikoissairaanhoitaja ja sosiaalityöntekijä.

Omin sanoin kiteyttäisin, että psykoterapeutti nähdään henkilönä, joka on perheen tai yksilön tukena ja tasavertaisena kumppanina mutta samalla henkilönä, joka on ammattilainen ja omaa ammatillista tarvittavaa tietoa. Psykoterapia voidaan nähdä esimerkiksi toimintana, jonka avulla tavoitellaan yhdessä asiakkaan kanssa jäsentämään nykyinen tilanne, löydetään uusia ajatus- sekä käyttäytymisen malleja sekä pyritään tunnistamaan ja tutkimaan niitä asioita ja ilmiöitä, jotka aiheuttavat, laukaisevat tai ylläpitävät perheen tai yksilön vaikeuksia. Perhe- ja pariterapiassa nähdään asiakasperhe aktiivisessa roolissa terapeutin lisäksi. Istunnot perustuvat vapaaehtoisuuteen, vastavuoroisuuteen ja tasavertaisuuteen ilman liian tiukkaa tapaamisen kaavaa tai terapeutin yksinvaltaa. Terapeutin tulisi lähestyä jokaista perhettä yksilönä ja ainutlaatuisena ilman, että taustalla on liikaa ennakko-oletuksia tai valmiita käytösmalleja.

Kuka voi jutella psykoterapeutin kanssa? Periaatteessa kaikilla on tähän mahdollisuus ja oikeus. Ja kokisin myös, että jokainen hyötyisi psykoterapeutin kanssa keskusteluista jossakin vaiheessa elämää. Voit hakeutua omaan yksilö psykoterapiaan esimerkiksi terveyskeskuksen, työterveyden, erilaisten terveyssäätiöiden (esim. YTHS) kautta eri polkuja käyden. Prosessi ei ole ihan yksinkertainen, joten se vaatii hieman kärsivällisyyttä ja ponnistelua. Kysy aina apua ammattilaiselta, jos oma psykoterapia kiinnostaa ja pohdi yhdessä psykoterapiapolkusi– älä jää yksin kysymyksesi kanssa. Pari- ja perhepsykoterapiaan voi hakeutua esimerkiksi kuntien erilaisten palveluiden kautta (esim. perheneuvolat, perheasioiden neuvottelukeskukset jne.) tai sitten yksilöllisten palveluiden tuottajien kautta (esim. Väestöliitto, Vastaamo, Kataja Ry, KKT – keskus Arvo, yksityiset ammatinharjoittajat jne.). Osa terapioista kustannetaan täysin yksin ja osaan saa Kelan tai muun tahon tai tukea.

Kenelle suosittelen psykoterapiaa? Jos olet kohdannut elämässäsi kriisin nykyhetkessä tai menneisyydessä ja toivot siihen ammattiapua. Jos olet hukassa omien ajatusten, tunteiden ja käytöksen kanssa. Mikäli sinulla on suunta hukassa elämässä joko yksilönä, parisuhteessa tai perheessä. Jokaisella tulee elämässä vastaan erikokoisia ja näköisiä kriisejä, ihan meillä kaikilla. Jokaisen kriisi ja vaikeus on yhtä vakavissa otettava asiaa. Älä ajattele, että sinun vaikeutesi ei ole tarpeeksi ”iso” tulla psykoterapiaan. Loppujen lopuksi on kuitenkin sinun oma henkilökohtainen päätös, kenen kanssa haluat näistä elämän haasteista puhua. Terapiaan täytyy myös olla valmis, ainakin osaltaan.

Toisaalta haluaisin vastata, että KAIKILLE jossakin sopivassa elämänvaiheessa. Kukapa ei haluaisi turvallista ja luotettavaa henkilöä, joka kuuntelee sinua ja ei tuomitse? Joka auttaa mahdollisesti löytämään uusia ajattelu- ja käyttäytymismalleja, on tukena ja läsnä, on kiinnostunut erilaisista tilanteistasi, ajatuksistasi ja tunteistasi.

Toivottavasti tästä lyhyestä ”infopaketista” oli hyötyä sinulle sinuun tilanteeseesi. Jatketaan ensi kerralla lisää toisen aiheen parista!

Xx Jasmin

DSC_0573

DSC_0501

 

 

Therapeutic photography exercises

Every one of us sometimes needs a reminder of the good things in our lives. There are often times where the positive things are masked by life’s challenges or we are distracted, focusing on what we want, losing sight of what we have.

I have used the following technique with clients if they have lost sight of their passion and interests. When they have lost sight of the positives.

The concept behind this technique is to search your surroundings and capture even the smallest positive things in your daily life, helping remind you of what you have.

Exercise one “Daily photographing”

1)   Start taking photos of the things that make you happy. Be deliberate with the exercise, you may find yourself taking photos of even the smallest things that seem insignificant but bring you some level of satisfaction. These photos will be unique to what you value.

2)   Make a collection of your photos that can be referred back to as a reminder.

3)   Share the photos with someone, be it your therapist, partner, friends etc. Sharing helps put a spotlight on the things we value.

Exercise two “Different perspectives”

1)   Find a space that inspires you.

2)   Take a picture of the landscape as a whole.

3)   Find something in the photo that catches your attention. Move toward that thing and take another photo from the closer angle.

4)   Repeat the process and take a third photo.

See the result. You have 3 or more pictures from different perspectives.

An example would be a photo of a park, then a photo of a tree that attracts your attention, then a photo of the leaves on the tree, then even another photo of a single leaf.

The idea behind this practice is to make us think. Sometimes our life in the big picture might seem complex. As we start to narrow our view, we see the small but meaningful things that can take some of our focus. It is a reminder to notice the little things in our lives that can bring us joy. It can also work in reverse, if we are stressing over something that is relatively small or meaningless, we can take a step back to see the bigger picture of our lives, focusing on the overall positivity.

Xx Jasmin

DSC_0328 (2)